Uusi Quentic tiimin jäsen: Tomi Kantanen

Tomi blog

Kuultuani erilaisista ratkaisuista HSEQ-kentällä aloin miettimään omaa suhtautumistani työturvallisuuteen. Koin kuitenkin suhtautumiseni asiaa kohtaan olevan mitäänsanomaton, mikä ihmetytti itseänikin. Erityisesti siksi, että muistin esimerkiksi lapsuuden kaverini isän kuolleen työssään tapaturmaan, joka olisi voitu välttää helpoin konstein. Ja siksi, että ollessani aiemmin kesätöissä eristäjän hommissa tapasin samalla työmaalla monia työntekijöitä, joilta puuttui yksi tai useampi sormi. Kysyessäni tätä työkaveriltani hän totesi vain: “Niin, noissa hommissa kun on ollut parikyt vuotta, niin alkaa olla yleistä tuo sormien puuttuminen.” Pitäisihän tässä nyt kellojen soida ja kyseenalaistaa tämä hyväksytty taso työturvallisuudessa. Näin ei kuitenkaan automaattisesti käynyt, ennen kuin suuntasin keskittymiseni aiheeseen.

 

Ihmisten suhtautuminen työturvallisuuteen on ainakin omien kokemusteni perusteella harmillisen usein jopa vähättelevää riippumatta siitä, onko heidän oma työnsä vaarallista vai ei. Usein jotakin osaa aiheesta käsiteltäessä ihmisten reaktio tuntuu olevan huvittunut esimerkiksi siitä, että varoitusmerkkejä on useampi kuin he itse olisivat tarvinneet. Toisaalta useilla työmailla työntekijöillä on edelleen tietynlainen ylpeys siitä, etteivät he pienistä vaaroista välitä. Toki kehitystä tapahtuu koko ajan ja työturvallisuudesta vastaavien keskuudessa ajatusmaailma on suurimmaksi osaksi kehityshaluista, jolloin uusia mahdollisuuksia voidaan edistää. Silti törmää työmaihin, joissa ei haluta puuttua selkeisiin ja jopa helposti korjattaviin epäkohtiin. Olen esimerkiksi nähnyt ryhmän aikuisia ihmisiä, jotka vuorotellen liukastelevat kantamustensa kanssa samasta kohdasta pitkin päivää, kun joku oli läikyttänyt nestettä kylmällä kelillä kulkuväylälle. Eikä asiasta kehdattu edes mainita korjaamista varten.

 

Pohjimmiltaan työturvallisuuden kehittämisessä on kyse kulttuurimuutoksesta. Muutos lähtee aluilleen siitä, että johtoporras innostuu asiasta niin kovasti, että he jaksavat kerrata samaa asiaa alaisilleen niin pitkään, että se kotiutuu toimintatavaksi. Tähän tarvitaan ihmisiä, jotka tarjoavat vakuuttavan ratkaisun selkeään ongelmaan. Siitä täälläkin lähdemme liikkeelle. Ratkaisumme kehittyykin koko ajan uusien osa-alueiden ja mahdollisuuksien auetessa, jotta voimme tarjota laajemmin ja laajemmin erilaisille yrityksille erilaisiin tilanteisiin sopivaa ratkaisua koko muutoksen edistämiseksi.

 

Silti tärkein osa ratkaisun kokonaisuutta on kyky pyytää kaikkia mukaan, osalliseksi tätä muutosta nykytilannetta helpottavasti ja sitouttaa heitä tekemään niin jatkossakin. Olen ennen Quenticille tuloani ollut osana tiimiä, joka muun muassa haastattelee suurten muutosprojektien avainhenkilöitä. Haastatteluja tehdessäni huomasin kehitysidean olleen alasta, muutoksesta ja projektin suunnittelusta riippumatta sama: “Oltaispa me osallistettu enemmän ihmisiä tähän.”

 

Tehtäväni Quenticilla on herättää se ensimmäinen innostus yrityksien avainhenkilöissä, jotta heidätkin saadaan osallistettua suureen muutokseen, joka kantautuu kaikille yrityksen tasoille asti.

Tägit: tiimi, työturvallisuus, quentic

Sinua voisi kiinnostaa myös nämä:

Varmoihin kevään merkkeihin kuuluu Nolla tapaturmaa -foorumin seminaari.

Viime vuonna Turun Kiss my Safetyssä kevään ensimmäinen helle helli ja...

Lue lisää

Vuonna 2015 halusin kiihkeästi kuulla uusia ympäristöön ja työturvallisuuteen liittyviä näkemyksiä. Olin selaillut verkkosivustoja, lukenut...

Lue lisää

Katri Mannermaa: Työsuojelupäällikön käsikirja, Alma Talent, Helsinki, 2018

FT Katri Mannermaa on kiistatta yksi Suomen työturvallisuuden...

Lue lisää

Loimme viime syksynä uuden brändin myötä myös sloganin ”Connect. Engage. Inspire.” Valitsimme sen pitkien keskusteluiden jälkeen, koska se kuvastaa...

Lue lisää